Ts. Nuu.
Perjantaina sille laitettiin tarranauhapuku, lauantaiyönä se oli saanut sen olkapäiltä vyötärölle saakka ja nuollut haavaa; tikkilanka oli auennut, mutta haava oli kuitenkin ummessa ja hyvännäköinen. Eli päätin tarkkailla ja odottaa kunnes saisin leikanneen lääkärin puhelimella kiinni.
Maanantaina en saanut, mutta oli jo niin huolissani tuon puvun suhteen, että päätin hakea sittenkin kaulurin ja kokeilla sen kanssa.
Eli kauluri kaulaan ja valjaisiin kiinnitys että varmasti pysyy. Aamulla hieman ennen kuutta heräsin kun Nuu hyppäsi viereen sängylle, silitin ja huomasin heti että joku oli vialla -kauluri oli auki. Paniikinomainen herätys, ylös ja valot päälle. Näky ei ollu nätti, melkein kaikki tikit revitty ja alempi haava avoinna.
Eläinlääkäriasema aukeaa vasta kasilta aamuisin, joten aikaa oli järkätä itselle auto. Kymmentä vailla kasi olin ell ovella, joka onneksi oli jo auki ja ystävällinen henkilökunta heti auttamassa. Ottivat onneksi sisään, hoitaisivat kun sopiva väli tulee ja kaikenlisäksi ehdin vielä ajoissa töihin.
Nyt on Nuu kotona, kauluri tiiviisti teipattuna kiinni, valjaissa ja vielä trikoosta tekemäni sukkapuku päällä. Jos tämäkään ei toimi, alkaa keinot olla vähissä.
Nyt on aika kuuman suihkun ja unen. Säästöliekillä menee niin kissa kuin omistajakin. Olen aiva loppu.
