Juuri kun ajattelin etten hetkeen osta mitään "turhuuksia", niin enköhän silti langennut. Joskus aikoinaan päätin, etten ikinä Muumimukeja itselleni hanki, mutta muuttuihan se mieli siitäkin. Jotkut niistä huokuvat vanhaa henkeä, niitä vanhoja aitoja oikeita sarjakuvia, siitä tunnelmasta pidän. Käteen tarttui Tiuhti ja Viuhti, valmiiksi oli jo Vilijonka ja hyllylle jäi vielä odottamaan Tuutikki.
Ja kun ostoksille päädyin, niin pakkohan se oli Eero Aarnion kastelukannu käydä hakemassa. En ollut varma kumman haluaisin, mustan vai vihreän, mutta päätös tehtiin mun puolesta -stokkalla oli jäljellä vain vihreitä.
Vehka sai kaverin.
ArabiaEero Aarnio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti