musthave.

Kerrankin mielenkiintoinen kattava teos suomalaiseen muotoiluun. Erittäin pakko hankkia -kamaa, ikävä vaan että hinta on todella suolainen, 336e. Varmasti on hintansa arvoinen, mutta tähän hätään täytyy toivoa että kirjastosta natsaisi ja pian.



Weilin-Göös

lukuhetkiä.

No nyt se eka lehti tuli!
Täytyy kyllä myöntää, että tämänkuinen Deko oli aika pettymys. Muutama kiinnostava asia löytyi, eikä koditkaan tälläkertaa ollut mieleen. Noh, jokaiselle jotakin. Ehkä ensi kerralla mullekkin.
Lukiessa saa aina ystäviä; lehden päällä on se paras paikka mihin peppunsa laskea. Ja takuuvarma huomion saanti.

mylläystä.

Pitkään olin miettinyt suola- ja pippurimyllyiksi Peugeotin Tahiti green settiä.
Kuinkas sitten kävikään.



Mukaan tarttui 18cm Paris pippurimylly. Voi kun olisikin saatavilla kiiltävä valkoinen suolalle, mutta ehkäpä se on ostettava samanmoinen musta sitäkin varten.

Yleisesti ottaen suosin paljon selkeälinjaisempia muotoja, mutta löytyy multakin omat omituisuuteni esineiden suhteen. Olkoot tämä yksi niistä.

lääkesäilö.

Hakusessa on ollut lääkkeille jokin säilytyspaikka. Tällähetkellä ne lojuu keittiön kaapissa valtoimenaan, ja vaikka niitä ei olekkaan paljon, saavat aikaan yllättävän sotkun.
Seinäversio olisi kiva, mutta sopivaa paikkaa tässä asunnossa ei sellaiselle ole, joten laatikko saa kelvata. Valkoisia peltibokseja on jonnin verran, punaisella ristillä useammin, mutta vihreäkin versio löytyy. Niissä laatikoissa jotka olen nähnyt, on ollut kannessa sellaiset kiinnikkeet joista en tykkää.

Joten. Päätin siis väkertää osittain itse. Ostin halvan poistomyynnissä olleen oranssin leipälaatikon. Sitten mars spray -maaleja ostamaan. Lopputulos on enemmän kuin mieleen!
Mattamustaa ja kiiltävää vihreää.



Nyt kelpaa säilytellä.

tahtoo.

Tämä minulle. Aivan pakko saada.
Ei mulla muuta.



Tom Dixon

tuhlaajamaterialisti.

Juuri kun ajattelin etten hetkeen osta mitään "turhuuksia", niin enköhän silti langennut. Joskus aikoinaan päätin, etten ikinä Muumimukeja itselleni hanki, mutta muuttuihan se mieli siitäkin. Jotkut niistä huokuvat vanhaa henkeä, niitä vanhoja aitoja oikeita sarjakuvia, siitä tunnelmasta pidän. Käteen tarttui Tiuhti ja Viuhti, valmiiksi oli jo Vilijonka ja hyllylle jäi vielä odottamaan Tuutikki.



Ja kun ostoksille päädyin, niin pakkohan se oli Eero Aarnion kastelukannu käydä hakemassa. En ollut varma kumman haluaisin, mustan vai vihreän, mutta päätös tehtiin mun puolesta -stokkalla oli jäljellä vain vihreitä.
Vehka sai kaverin.



Arabia
Eero Aarnio

valolintu.

Noniin. Nyt se on tehty.
Kävin ostamassa Yki Nummen Lokki -valaisimen Sokoksesta. Rahat meni, mutta lamppua odotellaan 1-2vkoa kuumeisesti. Tätä kaavailin pitkään keittiööni, mutta koska on aika kookas pieneen tilaan (halkaisija 70cm) ja sattumalta löysin toisen kivan lampun, niin tulkoot tämä olohuoneeseen.
Selkeä valinta Lokki ei ollut, mutta kaikki vaihtoehtoiset valaisimet ovat olleet niin huippuhinnoissa ettei tällaisen tavallisen työläisen rahkeet venymättä olisi riittäneet. Toisekseen tuntuu että pientä inflaatiota on Lokkiparka lähivuosina kärsinyt suuren tarjonnan vuoksi, joten hieman pohdin siltäkin kantilta hankintaa. Mutta koska valaisin on mielestäni edelleen mitä kaunein, se on 60-luvulta saakka kestänyt aikaa ja ainoa kriteeri etten sitä ottaisi on sen yleisyys, päätin luottaa siihen hyvään fiilikseen, jonka saan valaisinta katsoessani.



Yki Nummi
Sokos